Suomen vaalijärjestelmää pitäisi muuttaa

Suomalaisten usko kansanäänestyksiin on pudonnut vuodessa kymmenkunta prosenttia. Onko Suomen demokratia kriisissä? Kyllä on. Vaalijärjestelmä on pudonnut kelkasta.

Suomessa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutettiin jo 110 vuotta sitten. Siis jo 10 vuotta ennen itsenäisyyttä. Naisetkin saivat tällöin sekä äänioikeuden että oikeuden olla ehdokkaina. Vuoden 1907 ensimmäisissä eduskuntavaaleissa valittiin 19 ensimmäistä naiskansanedustajaa. Tietääkseni vain Uudessa Seelannissa naiset saivat äänioikeuden ennen Suomea, mutta he eivät tällöin saaneet oikeutta olla ehdolla vaaleissa.

Suomalainen järjestelmä olikin alkujaan hyvin edistyksellinen. Nyt demokratia ei näytä kovin kummoiselta. Varsinkin, kun kunnissa ollaan säästösyistä vähentämässä valtuutettujen määriä. Esimerkiksi Ylitornion kunnassa on päätetty vähentää valtuutettujen määrä 27:stä 17:ään. Tämä on johtamassa siihen, että viime vaalien tulosten mukaan valtuustosta ovat putoamassa sekä Demarit että Kokoomus. Halutaanko tosiaan erilaiset ajatusmallit kokonaan unohtaa päätöksenteossa? Eikö demokratian paras olemus ole juuri erilaisten ajatusten yhteensovittaminen? Halutaanko arvoihin perustuva keskustelu lakkauttaa ja päästä eroon pienistä puolueista ja sitoutumattomista valtuutetuista?

Syitä siihen, että usko demokratiaan on monilta mennyt, voi etsiä tämän ajan tapahtumista. Yksi syy varmaankin on se, että rahalla saa sellaisia kampanjoita, missä ihmisten tietoisuutta tietoisesti hämätään. Esimerkkinä Trumpin valinta. Toinen syy on se, että Suomessa on ”imperatiivisen mandaatin kielto” perustuslaissa – kuten useimmissa muissakin maissa. Entisaikaan valtiopäiviltä pystyttiin kutsumaan edustajat pois, jos he äänestivät valitsijoiden tahdon vastaisesti. Välillinen demokratia ei vaan toimi sillä tavalla.

Eräs keino demokratian lisäämiseksi olisi vaalijärjestelmän muutos. Suomen vaalilain mukaan Suomessa käytetään d´Hondtin menetelmää. Tässä järjestelmässä ehdokkaille annetaan vertausluku, jossa vaaliliiton (yleisimmin puolueen) eniten ääniä saanut saa luvukseen koko vaaliliiton saaman äänimäärän, toiseksi eniten ääniä saanut saa puolet äänimäärästä ja kolmanneksi eniten ääniä saanut saa kolmanneksen äänistä vertausluvukseen jne.

D´Hondtin menetelmä on kehitetty nimenomaan siksi, että aivan pienille ryhmittymille olisi saatu äänikynnys. Nykyinen säästöpolitiikka on kuitenkin johtamassa siihen, että kaikki mielipiteet hallitsevan puolueen ulkopuolelta vaiennetaan. Suomessa ollaan menossa Putinismiin.

Laskeskelin itse aikoinaan jotain muuta suhteellista vaalitapaa, jossa ei olisi niin suurta äänikynnystä.  Päädyin tällöin esitykseen, että vertausluvuista poistettaisiin parilliset jakajat. Tuloksena näytti olevan sellainen lopputulos, joka antaisi paikkoja valtuustoon hyvin samalla prosentilla, millä ääniäkin oli tullut. Luulin itse keksineeni ratkaisun d´Hondtin menetelmän ongelmiin.

Myöhemmin internetin aikakaudella havaitsin kuitenkin, että ranskalainen matemaatikko oli jo aiemmin pohtinut samaa ongelmaa ja jopa tullut samaan johtopäätökseen. Matemaatikon nimi on André Sainte-Laguë.

Sainte-Laguën menetelmässä siis vaaliliiton eniten ääniä saanut saa kaikki vaaliliiton äänet vertausluvukseen, toiseksi eniten saanut kolmanneksen, kolmanneksi eniten saanut viidenneksen jne.

Ehdotankin, että Suomen vaalijärjestelmä muutettaisiin Sainte-Laguën järjestelmän mukaisesti. Tällöin valtuustojen kokojen pienentäminen ei vähentäisi demokratiaa.

Pertti Tervonen, Kajaani

18.11.2016